Vuoden 2024 kesänäyttelykokonaisuuden kuraattorit
Jubilee – 25 vuotta Haihattelua! -näyttely: Risto Puurunen & Panu Ollikainen
HAIHATUS25 -näyttely: Ali Akbar Mehta, Elham Rahmati, Jenna Jauhiainen & Julius Valve
Voimametsä -näyttely: Kaisa Vigman and workshops Anna Miller
Näkymättömyys -näyttely (Kineettisen taiteen talo KITA): Tuomo Vuoteenoma
JUBILEE - 25 vuotta Haihattelua -osuus
Fantasiatalo, ITE-taidepelto ja piha-alue
Risto Puurunen
Taidelaitos Haihatuksen toiminnanjohtaja, Jubilee-osuuden kuraattori
Haihatus täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Merja Metsänen ja Raimo Auvinen aloittivat haihattelun takapihojen taiteen innoittamana vanhalla Nokan koululla Hartolassa 1999 ja vuonna 2000 he muuttivat perheineen Joutsan Koiravuoreen, vanhan sairaalan tiloihin, jossa taidelaitoksen toiminta jatkuu edelleen.
Itse päädyin ensimmäistä kertaa Haihatukseen vasta kesällä 2015, kun sain kunnian osallistua kesätaidenäyttelyyn taitelijan ominaisuudessa. Vietin paikan päällä pari viikkoa aikaa rakennellen teostani Galleriataloon. Tutustuin Merjaan, Raimoon, kuraryhmään ja muihin siihen aikaan toiminnassa mukana olleisiin. Haihatus lumous hulvahti päälleni satasella! Mikä miljöö! Mikä meininki! Mitä porukkaa!
Sittemmin vierailin silloin tällöin Haihatuksessa ohikulkiessani. Paikka oli ihastuttava, mutta minua kävi sääliksi Merjan ja Raimon asema loputtomassa taiteen taksvärkissä. Lupasin mielessäni itselleni, että tuollaiseen tilanteeseen en ainakaan itseäni konsanaan aja.
Ja tässähän sitä ollaan – ja ollaan oltu kohta viisi vuotta. Haihatus porskuttaa eteenpäin vankan vapaaehtoisten ja taiteen ammattilaisten joukon voimin luoden Joutsaan monipuolisesti kulttuurikokemuksia. Tarjolla on ollut niin nykytaidetta, sirkusta, ITE-taidetta, kineettistä taidetta, konsertteja, performansseja, valotaidetta, työpajoja, yhteisötaidetta….
Toivottavasti tämä kulttuurikentän villivarsa ei koskaan kasva ihan aikuiseksi! Tervetuloa juhlistamaan Haihatuksen 25-vuotista taivalta ja nauttimaan kulttuurista!
tirehtööri
HAIHATUS25-näyttelyosuus
Galleriatalo ja sen ympäristö
Ali Akbar Mehta
HAIHATUS25-osuuden kuraattori
Kuinka tulla yhteen epävakaassa maailmantilanteessa?
Millaisia ovat uudet tavat nähdä ja kokea maailmaa, joita muokataan nimissämme tai joita muokkaamme itsellemme ja muille?
Taiteellinen työskentely ja tutkimus ovat nykyään yhä enemmän kietoutuneet järjestelmiin ja erilaisiin ympäristöihin. Yhteistyö ja tieteenalojen välinen toiminta ovat keskeisiä teemoja. Lisäksi tunnustamme nyt, että maailman suurimmat ongelmat – ne, joilla on merkitystä – ovat kaikki järjestelmällisiä ongelmia. Järjestelmät muokkaavat maailmanjärjestystä, joka nykyään perustuu kansalaisoikeuksien riistoon, nekropoliittisiin, eli toisia tappaviin ja toisia säästäviin hallituksiin, jotka asettavat etusijalle turvallisuuden ja ”riskienhallinnan” hyvinvoinnin sijaan, yhteiskunnallis-poliittis-oikeudellisiin hallintarakenteisiin, teknologian ohjaamiin nopeusjärjestelmiin ja rajapolitiikan hallinnointiin pidättämisen ja sääntelyn prosesseina
Yksi rakenteellinen ongelma on se, miten nämä tekno-poliittiset järjestelmät vaikuttavat ympäröivään maailmaan ja siihen, kuinka koemme, ymmärrämme ja opimme siitä. Näyttelyssä nähtävä mikronarratiivi, joka muodostuu Joss Allenin, Sheung Yiun, Adnan Mirzan, Bruno Moreschin ja Bernado Fontesin töistä, pyrkii horjuttamaan näitä vaikutuksia. Nämä neljä teosta esittävät yhdessä järjestelmäkriittisiä tekno-poliittisia kertomuksia, jotka tuovat esiin kysymyksiä historiasta, muistista, kodista, todellisuudesta, kaupallisesta arvosta, riistokapitalismista ja ”hallinnan strategiasta”, ja pyrkivät laajentamaan yhteistyön ja tieteenalojen välisen tietämisen tapoja.
Lue Mehtan pidempi kuraattorin tervehdys englanniksi tästä linkistä.
Elham Rahmati
HAIHATUS25-osuuden kuraattori
Miten taiteelliset käytännöt voivat luoda hoivaverkostoja, jotka mahdollistavat yhteisesti rakentuneiden, keskinäisriippuvaisten yksilöiden tahdon korjaamisen, uudelleenrakentamisen ja vastarinnan ja solidaarisuuden kehittämisen yhä vihamielisemmiksi muuttuvissa ympäristöissä ja ylitsevuotavien negatiivisten tunteiden kokemusten keskellä ja niiden jälkeen? HAIHATUS25-näyttelyyn tein yhteistyötä taiteilijoiden ja elokuvantekijöiden kanssa, joiden työt käsittelevät identiteettejä, henkilökohtaisia tarinoita, tieteenaloja ja ideoita, jotka erilaisten näkemysten kautta tutkivat juuri näitä kysymyksiä. He tunnistavat ja haastavat tunteet, joita ei pitäisi tuntea, koska ne voivat herättää kriisejä ja häiritä odotuksia siitä, keitä olemme ja millaisia elämämme pitäisi olla. He tarjoavat koskettavia pohdintoja ihmissuhteiden dynamiikasta, romanttisesta rakkaudesta ja sen monista vivahteista, kaipuusta ja kuulumisesta, sukupolvien traumoista, feministisistä sisaruuksista ja kansainvälisten solidaarisuuksien kuvittelusta.
Bogna, Juliana, Golrokh, Jade, Minjee, Nayab, Paola, Uzair, August, Anna ja Samra ovat kaikki niiden monien taiteilijoiden joukossa, joiden läsnäolo, teokset ja näkökulmat ovat viime vuosina vähitellen muuttaneet Suomen taidekentän jännittävämmäksi, leikkisämmäksi, vastaanottavaisemmaksi ja subversiivisemmaksi tilaksi (joka nykyään on ehkä vähän vähemmän varautunut kohtaamisiin). Haluaisin uskoa, että meidän kaikkien kesken vallitsee ymmärrys: pelkästään kokemuksen jakaminen ei kaada muuria, mutta se voi ehdottomasti auttaa meitä jatkamaan eteenpäin. Kuten Sara Ahmed sanoo: ”Kun löydämme toisemme, niin paljon muuta tulee mahdolliseksi.”
Jenna Jauhiainen
HAIHATUS25-osuuden kuraattori
Tämä näyttely on kuratoitu Palestiinan kansanmurhan varjossa. Lokakuusta 2023 lähtien olemme todistaneet päivittäin länsimaiden räikeää rasismia, joka ilmenee tilanteen vähättelemisenä ja Israelin Gazassa tekemän etnisen puhdistuksen mahdollistamisena. Tästä syystä on entistä tärkeämpää rakentaa kulttuurista resilienssiä sisällyttämällä mahdollisimman monia eri näkökulmia ja kokemuksia taiteeseen, jonka päätämme asettaa esille.
Tämän näyttelyn kuratoinnissa minua kiinnostivat erilaiset ruumiilliset kokemukset ja radikaali pehmeys nykypäivän yhteiskunnallisten olosuhteiden käsittelyssä. Alma Tuuva eli @pikakahvimemegirl on vallankumouksellinen meemitilin ylläpitäjä, joka haastaa ajatteluamme työstä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Gabrielė Gervickaitė on kyborgi, jonka taiteen keskiössä on biopolitiikka. Gülbeden Kulbay tunnetaan kulinaarisista teoistaan, joita nyt tarjoillaan gallerian keittiössä. Minni Välipakka on mediataiteilija, jolla on kokeellinen ote aistikokemusten ja neurodiversiteetin käsittelyssä.
Kaikki yllä mainitut taiteilijat ovat minulle tuttuja aiemmista yhteistyöprojekteista. Uskon kuitenkin yhteensattumiin, joten kuratoin tähän näyttelyyn myös Piergiorgio Colonen, jonka teoksiin törmäsin sattumalta toisessa kodissani Roomassa, Italiassa, viime talven aikana. Hänen kiinnostuksensa kiveen ja valoon taiteensa materiaaleina on jotain, mitä voimme helposti tarjota täällä Suomessa – kesäiset yöttömät yöt Euroopan vanhimman peruskallion päällä.
Julius Valve
HAIHATUS25-osuuden kuraattori
HAIHATUS25 -näyttelyssä nähdään ja kuullaan moninaisia ääniä, jotka jäävät usein keskustelukulttuurin marginaaleihin. Suomessa jo pelkästään ulkomaalaisen kuuloinen sukunimi vaikuttaa radikaalisti mahdollisuuteen saada töitä. Intersektionaalisuus, Kimberly Crenshawn nimeämä ja mustien feministien, kuten Combahee River Collectiven, bell hooksin ja monen muun kehittämä käsite kuvailee tilannetta, jossa erilaiset sosiaaliset olosuhteet, intersektiot, luovat risteytyessään kumulatiivisesti sortavampia elämäntilanteita. Valkoisuus, tai pikemminkin valkoinen etuoikeus, on asia, jolle on sokea ellei itse kärsi sen vaikutuksista. Valkoisten yhteiskuntien rasistinen retoriikka politiikassa, maahanmuuttolainsäädännön tiukentaminen, Suomen kolonialistinen tapa käsitellä saamelaisalueita, itsemäärittelyä ja politiikkaa sekä haluttomuus tuomita Israelin tekemää kansanmurhaa Gazassa ovat kaikki valkoisesta ylivallasta nousevia käytäntöjä, joita perustellessa naamioidaan ”objektiivisiksi mielipiteiksi”.
Kapitalistisissa ja patriarkaalisissa yhteiskunnissa toiseuttaminen tapahtuu myös muissa risteymissä: alempaan luokkaan syntyminen määrää tulevaisuuden tulotason, transsukupuolisuus, queer-identiteetti, neuroepätyypillisyys tai naiseus voivat vaikuttaa terveydenhuollon ja muihin elämän tarpeisiin, vammaisuus voi estää liikkumasta tai vuorovaikuttamasta maailman kanssa, joka on suunniteltu vammattomille. ei-inhimillisenä eläimen oikeudet ja elämänkaaren päättää ihmiset, ja niin edelleen. Meidän tulee aidosti tunnustaa yksilöiden väliset kykyjen ja mahdollisuuksien erot ja pyrkiä kohti tasa-arvoisempaa ja reilumpaa maailmaa.
Voimametsä -osuus
Kaisa Vigman
Voimametsä-yhteisötaideprojektin kuraattori, taiteellinen tuottaja sekä ohjaaja
Kaisa Vigman (s. 1966) on hartolalainen kulttuurin monityöläinen, jonka sydämen
lähellä on lasten ja nuorten ohjaustoiminta. ”Hyvien asioiden ja ilon täytyy jakautua mahdollisimman monelle” -moton mukaisesti työskentelevällä Kaisalla on itsellään
opetusalan tausta. Hän on muusikko, kirjoittaja ja käsityöläinen – ja innostunut
videoiden sekä äänikirjojen tekemisestä ja tuottamisesta. Hän on myös pikkuisen
kaheli viiden lapsen mummo.
Haihatuksen Voimametsä- yhteisötaideprojekti alkoi lasten ja nuorten matalankynnyksen taideprojektina vuonna 2021. Ensimmäisenä vuonna mukana oli alun toistakymmentä nuorta. Koronapandemian jälkeen kävi ilmi, että yksinäisyys ja syrjäytymisen vaara ei koskettanutkaan enää vain lapsia ja nuoria – ja näin nähtiin tarpeelliseksi mahdollistaa yhteisötaideprojektiin osallistuminen kaikille halukkaille. Sitten syttyi Ukrainan sota.
-Tänä päivänä Voimametsä on kuin suuri sateenvarjo, jonka alla on runsaasti erilaista taidetoimintaa, kertoo Voimametsän projektikoordinaattori Kaisa Vigman ja jatkaa:
– Tämä koko homma lähti vapaaehtoistyöstä – halusta tehdä jotain hyvää ja mahdollistaa mahdollisimman monelle yhteistä, mielekästä tekemistä ja onnistumisen iloa. Voimametsän alueelle rakentuva näyttelykokonaisuus on oma, itsenäinen osansa Taidelaitos Haihatuksen kesänäyttelyä. Kuluneiden neljän vuoden aikana toimintaan on osallistunut tavalla tai toisella lähes sata henkilöä ikähaitarilla 8-68 vuotta, eikä ketään ole käännytetty pois. Ohjaaja-kollegana on alusta asti toiminut Ella Keihäsniemi.
– Ensimmäisenä vuonna saatiin nuorten kanssa tuunattua OssiBussi uuteen uskoon ja hieno siitä tulikin. Sen ulkoasun suunnitteli tuolloin 6.luokalla ollut Lempi Peltonen. Nyt sekä Lempi että Ella ovat mukana uusina, nuorina taiteilijoina tämän kesän Jubilee-juhlanäyttelyssä, iloitsee Kaisa Vigman.
Juhlavuoden Voimametsä on erityinen, sillä mukaan on lähtenyt ammattitaiteilijoita, joiden teosten rakentamisessa voimametsäläiset toimivat apukäsinä ja samalla nuorten omien teosten tekemiseen on tarjolla ammattimaista ohjausta.
Voimametsän “Unia ja unelmia”- yhteisötaideprojektiin on osallistunut mm. Joutsan Yhtenäiskoulun nuoria ja Toimintakeskus Helperin asiakkaita, vapaaehtoisista koostunut ukrainalais-suomalainen sekakuoro, yksittäisiä lapsia, nuoria ja aikuisia – mummoja ja pappoja – sekä Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin kansainvälisen nuorisovaihdon vapaaehtoisia.
Anna Miller
Taidetyöpajat ja tapahtumat
Kun sota Ukrainassa syttyi ja Joutsaan perustettiin pakolaisten vastaanottokeskus, Voimametsän vapaaehtoistoiminnassakin tapahtui uusi käänne. Haihatuksen taiteiljaresidenssissä asuva taiteilija ja toisinajattelija Anna Miller (RU) alkoi suunnitella ja järjestää erilaisia, koko perheelle sopivia taidetyöpajoja ajatuksenaan luoda yhteenkuuluvaisuutta ja yhteisöllisyyttä taidetoiminnan keinoin.
-Olen aina haaveillut tälläisestä paikasta kuin Haihatus, jossa asioista jotakuinkin samoin ajattelevat ihmiset auttavat toisiaan ja tekevät yhdessä taidetta, kertoo Anna.
Hänen koordinoimanaan Haihatuksessa alettiin järjestämään myös yhteisiä juhlatilaisuuksia joulunvietosta kevättalven Maslenitsa-juhliin.
Näkymättömyys-osuus
KITA-galleria
Tuomo Vuoteenoma
KITA-gallerian taiteellinen johtaja
Tuomo Vuoteenoma on joutsalainen monitaiteilija ja Kitagallerian taiteellinen johtaja. Hän soveltaa laajasti erilaisia materiaaleja veistoksiinsa, jotka saavat usein innoituksensa mielikuvituksellisista ja fiktiivisistä kehyskertomuksista. Teokset ovat lähes aina liikkeeseen perustuvia. Hän on kouluttautunut teolliseksi muotoilijaksi ja toiminut muusikkona, mutta on myöhemmin yhdistänyt ilmaisuvoimansa omintakeiseksi kuvataiteeksi Kitagalleriassa, jonne hän tuottaa useita teoksia vuosittain. Hänen taidettaan nähdään myös gallerioissa ja kulttuurikeskuksissa ympäri Suomen.
