Haihatuksen kesänäyttelyssä nähdään 21 taiteilijaa ja taiteilijaryhmää, jotka lähestyvät rihmastoteemaa eri näkökulmista. Galleriatalossa on esillä biotaidetta, eläviä materiaaleja kuten mikrobeja ja keinotekoisia ekosysteemejä, interaktiivisia keraamisia teoksia, tilallisia installaatioita, lasitaidetta ja projisointeja.
Teemaa tarkastellaan niin filosofisesta, punk-henkisestä, luonnontieteellisestä kuin queeristä näkökulmasta. Monilajisuuden teema konkretisoituu Neris-koiran teoksessa.
Rihmaston installaatiot muodostavat pieniä universumeja, joita voi kokea immersiivisesti. Veistospuistossa mittakaava kasvaa: teokset hämmentävät ja houkuttelevat kokemisen lisäksi pelaamaan ja seikkailemaan.
Näyttelyn taiteilijat ovat:
Timo Ahjotuli
Andy Best & Merja Puustinen
Toni Essel
Jude Griebel (Art without Transportation)
Anu Halmesmaa
Kaarina Haka
mariel Helovirta
Anni Keskipoikela
Kiss My Ars -kollektiivi
TYöryhmä Annina Mannila & Risto Puurunen & Panu Ollikainen
Mögart co
Neris-koira
Gabriella Presnal
Risto Puurunen
Katja Rauhamäki
Minja Revonkorpi
Johanna Rotko
Katja Skinnari
Jonna Suurhasko
Emmi Tavela
Rose-Mari Torpo
Näyttely avoinna 19.6.-30.8.2026 klo 11-18
Timo Ahjotuli on Lohjan Koisjärvellä työskentelevä kuvanveistäjä ja installaatiotaiteilija. Hänen teoksensa rakentuvat polygonimaisista kolmiomuodoista monissa eri mittakaavoissa ja liikkuvat orgaanisen, mekaanisen ja digitaalisen estetiikan rajapinnoilla. Ahjotulen tuotanto tunnetaan parhaiten suurikokoisista veistosinstallaatioista, joissa yhdistyvät vahva taituruus, tilallinen ajattelu ja poeettinen herkkyys, kasvaen tiloissa ja rakenteissa kuin alati rapauttava rihmasto.
Media- ja kuvataiteilijat Andy Best & Merja Puustinen ovat erikoistuneet provokatiivisiin interventioihin galleria-, museo- ja kaupunkitilassa. Heidän työnsä käsittelevät usein yhteiskunnallisia teemoja fyysisellä ja leikkisällä tavalla. Puustinen ja Best työskentelevät myös kuraattoreina ja tuottajina laajoissa kansainvälisissä tuotannoissa. Näistä viimeisin on vuosien 2024-2026 aikana purjehtien toteutettava Itämeri-projekti Imagining Godzilla, johon osallistuu n. 50 kansainvälistä taiteilijaa.
Andy Best on kuvanveistäjä, luennoitsija ja kuvanveiston professori Kuvataideakatemiassa /Taideyliopistossa. Merja Puustinen on kuvataiteilija, tuottaja ja väitöskirjatutkija Kuvataideakatemiassa.
Toni Essel on mediataiteilija ja media-alan lehtori, joka asuu ja työskentelee Jyväskylässä. Teostensa kautta hän pyrkii tekemään näkyväksi ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavia usein tiedostamattomia motiiveja. Esselin viimeaikaiset teokset ovat kommentoineet luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä. Teokset perustuvat paineilman avulla luotuihin mustemaalauksiin. Rihmastoja ja hermokudoksia muistuttavat teokset syntyvät evoluution tapaan: originaaleista, joiden syntyä sattuma vahvasti ohjaa, vain pieni osa muuntuu valmiiksi teoksiksi.
Jude Griebel on kanadalainen kuvanveistäjä, jonka tuotanto tarkastelee kulutuskulttuurin, ekologian ja myyttien risteyskohtia, kääntäen ympäristön haavoittuvuuden huolellisesti toteutetuiksi, vertauskuvallisiksi veistoksiksi. Kulutuskulttuurin toimintamekanismit ovat hänen teostensa keskeinen lähtökohta, painottuen erityisesti teolliseen ruokajärjestelmään ja sen vaikutuksiin maaperän köyhtymiseen, ekologiseen epätasapainoon ja ilmastonmuutokseen.
Art Without Transportation (Aw/oT) on kuratoriaalinen kokonaisuus, jonka tavoitteena on löytää ja testata tapoja esitellä kansainvälistä taidetta Suomessa ilman, että taideteokset, materiaalit tai taiteilijat kulkevat maailmalla. Aw/oT on Anna Ruthin ja Juho Jäppisen perustaman ja Koneen säätiön tällä hetkellä rahoittaman Äkkigallerian uusin osa.
Wheat Woven on taiteilija Jude Griebelin teos ja se on kuudes Aw/oT-toteutus. Teoksen toteutuksesta Joutsassa Haihatuksen residenssissä vastasi puuseppä Quinn Mäkelä.
Anu Halmesmaa on turkulainen kuvanveistäjä, jonka työskentelyn keskiössä ovat tilalliset veistoskokonaisuudet. Teoksissaan hän tutkii ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, ruumiillisuutta sekä kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden välistä jännitettä.
Halmesmaa toteutti vuonna 2025 ”Kuolemattomuuden Kaava”-näyttelyn WAM -Turun kaupunginmuseon Kilta -galleriaan. Hän on kuvataiteen maisteri ja Suomen kuvanveistäjäliiton jäsen.
“Teoksissa kuolemattomuus ei ole päämäärä tai ratkaisu, vaan jatkuva liike – hapuileva yritys ymmärtää ja hyväksyä ihmiselämän rajallisuus. Illuusion rakentaminen toimii keinona lähestyä sitä, mitä ei voi täysin kohdata: kuolemaa, katoamista ja minuutta suurempia kiertokulkuja.
Samalla teokset kysyvät, mitä tapahtuu, kun ihminen etääntyy luonnollisesta kuolemisen prosessista ja pyrkii hallitsemaan sitä. Voiko kuolemattomuuden kuvitelma lopulta vieraannuttaa meidät elämästä itsestään? Vai onko juuri tämä kuvitelma se, joka pitää meidät liikkeessä – rakentamassa, etsimässä ja kurottamassa kohti jotakin, joka pysyy aina hieman saavuttamattomana?”
instagram: @anuhalmesmaa
Kaarina Hakan teokset ovat kuin abstrakti maalaus purkautuneena tilaan kolmiulotteiseksi versioksi; kankaasta, rautalangasta ja kierrätysmateriaaleista tehdyt installaatiot näyttävät leijuvan ilmassa vaikuttaen katsojaan kehollisesti ja elämyksellisesti. Haka on työstänyt “tilallisia maalauksiaan” ja paikkasidonnaisia, riippuvia tekstiilipohjaisia installaatioitaan kahden vuosikymmenen ajan, ja hänen paikkansa suomalaisen installaatiotaiteen kaanonissa on merkittävä. Kuvataideakatemian maalaustaiteen laitokselta valmistunut Haka on koulutukseltaan myös metalliseppä ja yksi Galleria Huudon perustajajäsenistä.
Instagram: @kaarinahaka
mariel Helovirta on Turussa asuva kuvataiteilja, joka työskentelee enimmäkseen valokuvan, tekstiilin ja installaation keinoin. Hänen työprosesseissaan performatiivisuus ja kehollisuus ovat vahvasti läsnä.
“Temaattisesti kiemurtelen oman identiteetin, queeriyden ja ei-inhimillisten toimijoiden välisissä jännitteissä ja risteämäkohdissa, yhteisöllisyyden tarkastelussa.”
Rihmasto on Helovirralle keino hahmotella ja käsittää kaikkea taiteellista toimintaa.
Instagram: @kammarielain
Anni Keskipoikela
Anni Keskipoikela on Tampereella työskentelevä kuvataiteilija ja kuvataidekasvattaja. Hänen työskentelynsä lähtökohdat ovat luontoaiheissa ja häntä kiinnostavat kuvataiteen mahdollisuudet luontosuhteen luomisessa ja vahvistamisessa.
Materiaalinaan keramiikka ja teemoinaan sairaudet, poikkeavuudet Keskipoikela pohtii yhteyksiä ja katoavaisuutta osana luontoa ja sen kiertokulkua. Hän työstää teemoja toistamalla teoksissaan erilaisten lahottajien ja liitännäislajien muotoja, tekstuureita ja värejä.
KISS MY ARS
Kiss My ARS on queer- ja taiteilijalähtöinen DIY-galleria Kumpulassa. Galleria on sitoutunut nostamaan esiin LGBTQ+-taiteilijoita sekä aktivistisia ääniä. Kiss My ARS on Apartheid Free Zone (AFZ): galleria tukee BDS-liikettä ja palestiinalaisten ihmisoikeustaistelua. Galleria perustettiin syyskuussa 2024. Performanssi-ja kuvataiteilijat Leik Silvestini ja Kaisla Kyyhkynen toimivat gallerian taustalla ja tuovat Haihatuksen kesänäyttelyyn osallistavan teoksensa ”Vitun iso Mölkky”
Leik Silvestrini (they/them)
Leik Silvestrini on Helsingissä asuva norjalainen performanssi- ja kuvataiteilija. Leik on vaikuttunut sienirihmastoista ja niiden kyvystä yhdistää näkymättömästi kaikkea ympärillään. Leik luo pukuja ja hahmoja, joiden kautta syntyy vaihtoehtoisia tarinoita, jotka soluttautuvat arjen tilanteisiin huumorilla ja leikillisyydellä. Taide syntyy kohtaamisista ja kysymyksistä, ja lopputulos yllättää aina – myös tekijän itsensä.
Kaisla Kyyhkynen (she/they)
Helsinkiläinen Kaisla Kyyhkynen on kasvanut Käpylässä, mutta juuret ulottuvat isoisän kotiseudun kautta Joutsaan, Suonteen rannoille. Joutsassa sijaitsevat myös lapsuuden parhaat sienimetsät – Kaisla on intohimoinen sienestäjä. Haihatus oli tuttu jo lapsuudesta, mutta kuvataideakatemian työharjoittelun kautta hän pääsi tutustumaan haihatuksen väkeen ja taiteilijoihin. Kaislaa kiinnostaa tilallinen, haptinen ja materiaalilähtöinen taide, joka rikkoo totuttuja katsomisen tapoja ja kutsuu yleisön astumaan sisään taideteokseen.
Työryhmä Annina Mannila & Risto Puurunen & Panu Ollikainen
Risto Puurusen, Panu Ollikaisen ja Annina Mannilan installaatioteos Portti tuottaa aisteja kutkuttavia todellisuuden nyrjähdyksiä 3D-varjotekniikan, kineettisten veistosten, veden kautta projisoituvan valokuvan ja äänimaiseman keinoin.
Teos kutsuu näyttelykävijöitä sisään illuusioiden täyttämään surrealistiseen olohuoneeseen, mutta myös tilaan heijastettujen kuvien taakse, teoksen konehuoneeseen.
Portti sulauttaa yhteen ja muovaa uuteen muotoon tekijöidensä aiempia keskeisiä teoksia.
Risto Puurunen on Joutsassa asuva, kansainvälisesti työskentelevä tee-se-itse -henkinen muusikko ja kuvataiteilija, joka tunnetaan muun muassa kulttiyhtye Cleaning Womenista. Hän on myös Taidelaitos Haihatuksen johtohahmoja.
Kuopiolaislähtöinen, Helsingissä asuva kuvataiteilija Panu Ollikainen keskittyy työskentelyssään veistoon, maalaukseen ja installaatiotaiteeseen. Hän käsittelee teoksissaan ihmisen ja ympäristön suhdetta sekä aikaan liittyviä teemoja. Ollikainen on toiminut laajasti Suomessa ja ulkomailla.
panuollikainen.blogspot.com instagram: panu.ollikainen
Annina Mannila on kuvajournalismiin ja kuvataiteeseen keskittynyt valokuvaaja. Hänen taiteellinen työskentelynsä perustuu dokumentaariseen valokuvaan, mutta hän työstää materiaalia myös muilla tekniikoilla, kuten videon ja installaation keinoin. Mannila asuu ja työskentelee Tampereella.
Mögart co
Mögart co:n taustalla oleva tekijä on ollut aktiivinen D.I.Y. ja Punk kuvioissa 90´luvulta lähtien. Hänellä ei ole varsinaista taidekoulutusta, vaan taitonsa Mögart co on kerännyt itseopiskellen kokeilemalla ja tekemällä. Nimellä Mögart co teoksia on syntynyt vuodesta 2023, ja ne ovat enimmäkseen kollaaseja. Teokset on toteutettu kierrätysmateriaaleja hyödyntäen ja tyylisuuntaus on pääasiallisesti Frankensteinismi. Mögart co on Turun Kollaasikerhon perustajia ja kuuluu PEHM kollektiiviin.
Neris / Neris-koira
Neris (s. 2017) on Romaniasta Suomeen adoptoitu monirotuinen rescue-koira. Neris on tullut tunnetuksi vuotuisista keppigallerioistaan, joista ensimmäinen avattiin vuonna 2021. Kesällä 2025 Neriksen kepit nähtiin Stickelius-monumentin muodossa osana koirien nähtävyysreittiä Helsingin Töölössä.
Neris elää ja kerää keppejä Helsingin Kannelmäessä ja Espoon Matinkylässä, jonne avautuu syksyisin kuluneen kauden keppejä esittelevät keppigalleriat.
Neris hyödyntää taiteessaan luonnonmateriaaleja: löytyneitä, maahan pudonneita tai kaatuneista puista katkottuja oksia. Neris valitsee materiaalinsa intuitiivisesti ja tarkoin.
Kepit ovat osa luonnon kiertokulkua ja keskenään erilaisissa vaiheessa hajoamisprosessia. Toisinaan kepeissä näkyy merkkejä hyönteisten, sienten ja sammalten jäljistä, joskus taas toisten eläinten, mukaanlukien ihmisten jäljiltä.
Jokaisen yksilön ainutlaatuisuus nousee esiin valinnan kautta.
Keppien etsiminen, hakeminen, järsiminen ja lopulta kotiin kantaminen ovat neuroepätyypilliselle ja herkälle Nerikselle ilmeisen luonteva, mielekäs ja itsevarmuutta lisäävä puuha – kenties kutsumus.
Instagram @neriskoira
Gabriella Presnal
Gabriella Presnal on suomalais-amerikkalainen monialainen taiteilija. Saksassa syntynyt ja Ruotsissa, Kanadassa sekä useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa kasvanut Presnal on asunut viimeiset seitsemän vuotta Suomessa ja hiljattain myös Kööpenhaminassa. Presnalin töitä voi nähdä toukokuusta syyskuuhun myös Amos Rexin Generation 2026 triennaalissa. “Biomimeettisen organisoinnin ja suunnittelun muotona rihmasto tarjoaa kumouksellisen, epälineaarisen ja ei-hierarkkisen mallin yhteisöjen rakentamiseen.”
Risto Puurunen
Risto Puurunen on itseoppinut muusikko ja kuvataiteilija, joka rakentaa niin soittimensa kuin taiteensa romuista ja rautalangasta. Hänen taiteellinen työ kattaa liikkuvat Camera Obscura -installaatiot sekä valoa, varjoja ja 3D-laseja hyödyntävät immersiiviset tilateokset.
Hänet tunnetaan erityisesti Cleaning Women -yhtyeen jäsenenä, jonka kanssa hän on esiintynyt kansainvälisesti, säestänyt mykkäelokuvia livenä ja säveltänyt musiikkia dokumenttielokuviin.Lisäksi Puurunen on tärkeätoimija Haihatuksessa, jossa hänon mukana toimintaa ylläpitävässä yhdistyksessä sekä omistaa yhdistyksen hallinnassa olevat kiinteistöt.
Katja Rauhamäki
Katja Rauhamäki on lasitaiteilija joka työskentelee Laukaassa sata vuotta vanhassa Laukaan taideateljeet -talossa. Vanha ikkunalasi, johon aika ja eletty elämä ovat tallentuneet, on Rauhamäelle läheisin materiaali. Lasi on materiaalina ainutlaatuinen; läpinäkyvä, vääristävä ja hauras, kuten muistotkin. Rauhamäki muotoilee lasista rihmastomaisia rakenteita, kuin jäljelle jääneitä muistojen kehyksiä “muistoja valosta, sielusta ja materian hengestä.”
Minja Revonkorpi
Minja Revonkorpi on jyväskyläläinen kuvataiteilija joka työskentelee vaihtelevin tekniikoin. Hän valitsee materiaalinsa ideoiden mukaan ja Inspiroituu luonnon monimuotoisuudesta sekä mystisyydestä. Teokset tarkastelevat näkyvää ja pinnan alla piilevää eliömaailmaa fiktiivisesti. Jokainen elävä osanen on kuin oma pieni universuminsa. Kun kaikki elollinen symbioituu, muodostuu rihmastoja ja uusia mutaatioita, kuvitteellisia lajeja, elämän moninaisia kummallisuuksia. Rihmastot voi nähdä myös maanpäällisen yhteiskunnan symboleina.
Johanna Rotko
Johanna Rotko on kuvataiteilija, joka työskentelee elävän materiaalin kanssa. Pääosassa hänen töissään ovat hyötymikrobit eli hiivat ja homeet, joilla yleensä fermentoidaan erilaisia ruokalajeja. Rotko käsittelee töissään valtasuhteita, katoavaisuutta, aineen häviämistä, muutosta ja aikaa biotaiteen ja valokuvauksen keinoin, hyötymikrobien ja alustoille kasvavien lajien kautta. Hän on tehnyt töitä yhdessä hyötymikrobien kanssa jo vuodesta 2014 lähtien.
Työskentelyäni yhdistää ajatus rihmastosta: elävästä verkostosta, joka leviää, kietoutuu ja etsii uusia suuntia ilman yhtä hallitsevaa keskipistettä. Rihmasto on minulle sekä biologinen että filosofinen malli – tapa ajatella taidetta materiaalina, prosessina ja yhteistyönä.
Katja Skinnari
Katja Skinnari on maalaustaiteen parissa työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksensa ovat pääasiassa tussimaalauksia paperille tai kankaalle. Ne ovat muotokuvia, ihmisyydestä, inhimillisyydestä ja empatiasta. Uusimmissa maalauksissaan hän käyttää materiaalina kirpputoreilta löytyneitä erilaisia kankaita, kuten kirjottuja pitsiliinoja. Keskeisiä teemoja ovat viime aikoina olleet, merkityksellisyys, nostalgian kaipuu ja kaiken katoavaisuus.
Jonna Suurhasko
Jonna Suurhasko (s.1980, Pieksämäki) on jyväskyläläinen kasvi- ja installaatiotaiteilija. Hän luo kasveille keinotekoisia ekosysteemejä, joissa kierrätysmateriaalit, sammalet ja kasvit kietoutuvat yhdeksi elämää ylläpitäväksi järjestelmäksi.
Emmi Tavela
Emmi Tavela on Tampereelta kotoisin oleva kuvataiteilija. Hän asuu ja työskentelee Porvoon ulkosaaristossa. Tavela on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2002 ja hänen töitään on nähty myös lukuisissa ryhmänäyttelyissä ja taidemessuilla. Tavela työskentelee pääosin maalaamalla. Hänen taiteensa keskiössä ovat usein hiljaisuus, havainto ja katoavaisuus. Haihatuksessa on esillä hänen ensimmäinen installaatioteoksensa Kuuletko elämän äänen.
Teos rakentuu lattialla levittäytyvistä maaliräteistä ja niistä kasvavista kankaisista kukista. Installaatio tekee näkyväksi maalaamisen prosessin.
Rose-Mari Torpo
Rose-Mari Torpo on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka keskeinen väline on maalaus. Maalauksen ohella hän toteuttaa väriin pohjautuvia installaatioita, joissa maalaus laajenee tilalliseksi kokemukseksi. Valmistuttuaan Vapaasta taidekoulusta vuonna 2003 hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.
Työskentelyssään Torpo tutkii värin ja liikkeen suhteita intuitiivisten kokeilujen kautta. Hän hyödyntää usein kierrätettyjä materiaaleja luodakseen immersiivisiä, muuntuvia ympäristöjä, joissa valo, väri ja tila laajentavat maalauksen perinteisen kehyksen ulkopuolelle.
